29 toukokuuta, 2015

Tästä kesä voi alkaa!!

Lukion ensimmäinen vuosi pulkassa ja ansaittu kesäloma alkaa! Koeviikko verotti kaiken ajan koirilta ja muulta elämältä, joten mitään ihmeellisyyksiä ei olla ehditty tehdä. Paitsi Alma on ehtiny auttamaan mua ahkerasti kokeiden kanssa, maistellen kolmea kirjaa.. Ihme ku onki niin fiksu! Mutta nyt uurastus on ohi eikä tarvii kattoo kirjoja pariin kuukauteen! :)


*****

Sitte vähän fiilistelyä 12vko Almasen kanssa :) 


On se aika hauska tapaus :) Naksuun Alma on ehdollistunut tosi nopeesti ja tarjoo toimintoja kovaa vauhtia. 

*****

Käväistiin myös valloittamassa Turku pennusen kanssa. VR:n sivuilta luin, että junassa matkustavan koiran tulee olla sisäsiisti ja rokotettu. Noo, ajattelin että muuten täsmää, mitä nyt rokotuksia ei vielä ole, eikä kyllä ihan sisäsiistikään, joten matkaan vaan! :D Junassa olin varautunut namittamaan ja rauhoittamaan Almaa, mukana oli luuta ja lelua monenlaista, jotta ei ihan hirveästi kiljuttaisi. Mutta miten kävikään. Ehdin laittaa peiton lattialle ja itse istua, niin Alma jo simahti ja nukkui koko matkan Turkuun asti. Samalla lailla myös takaisin päin tullessa. Voi hyvä taivas miten kultainen lapsi <3

Turussa käveltiin sitten torin kautta Aurajoen rantaan istuskelemaan. Siellä hetki ihmeteltiin lokkeja ja ihmisiä, kunnes uni taas jo maistui. 
Takaisin päin kun lähdettiin, käytiin vielä hesen kautta. Vaikka katulakaisimet ja rekat viuhotti mennä vieressä, Alma laittoi koivet kohti taivasta eikä sen enempää asiasta piitannut. 


*****



*****

Tänään Almis pääsi ensimmäisille rokotuksilleen. Oli niin valtavan taitava ja reipas lapsi! Painoa oli kertynyt jo 7,1kg! ELL:n kommentti: "Reipas pentu lapukan ruokahalulla" Toimenpiteiden jälkeen hän päätti vielä vähän rentoutua ja heitti kassalle ittensä leveeksi ja kerjäs rapsuja :D Ihme lapsonen <3




21 toukokuuta, 2015

Nä on vaan niin spesiaaleja

Nyt on jo kolme viikkoa vierähtänyt siitä, kun pennu tuli taloon. Alma on ehtinyt nähdä ja kokea jo paljon näiden viikkojen aikana ja päivä päivältä se tuntuu enemmän kalustoon kuuluvalta. Monta kertaa olen miettinyt, että oli pakko olla tarkoitettu että juuri Alma loppu peleissä päätyi meille. Kahdet pennut tänä keväänä meni sivu suun, ja sitten, melkein vahingossa Alma olikin meillä. Odotus siis todellakin palkittiin, ja parhaalla mahdollisella tavalla :) 

Ruoka menee myös kaupaksi jo niin hyvin, että koko nassu on nappulassa!


Tähän mennessä Alman kanssa ollaan hömppäilty seuraavia:

- naksutin
- istuminen
- maahanmeno
- odottaaminen
- kiertäminen kumpaankin suuntaan
- putki
- kosketuskeppi
- tasapainotyyny
- jalkojen väliin tuleminen
- rauhottuminen eri tilanteissa
- maassa oleva rengas
- häkkiin meno

Tähän mennessä lemppareiksi on ehkä tullut istumisen lisäksi putki. Putkihullu koira siis tulossa! ;) Pikku hiljaa sitä myös muistaa, miten toistojen määrä täytyy pitää vähäisenä ja tehdä mieluummin useampia juttuja kuin vaan yhtä. Naksuun ehdollistuminen on myös edistynyt tosi hyvin ja nopeasti. Fiksu pentu! Sisäsiisteyden kanssa ollaan myös päästy melko vähällä. Muutamia vahinkoja sattuu, mutta Alma kyllä ilmoittaa tosi kivasti, koska haluaa ulos :)

Aapon pentuajoista oppineena ollaan myös rampattu monissa erilaisissa paikoissa, opeteltu olemaan ja rauhoittumaan.

- Eläinkaupat
- kaupunki
- rauniot
- eri metsät, pellot, kiviset peltotiet
- markkinat
- treenihallit
- agilitykisat
- tori
- eläinlääkäriasema
- kyläily
- retkeilyalue

Hienosti kyllä tuo malttaa rentoutua eri paikoissa. Välillä se tosin vie hiukan aikaa :D Viikonloppuna oltiin Vuohensaaressa piknikkeilemässä, ja totta kai pennu pääsi mukaan. Siellä oli niin paljon touhuamista; keppejä, sammalta ja multaa, mitkä vei kyllä Alman huomion täysin. Lopulta kuitenkin reilu tunnin jälkeen uni voitti ja pieni sammui kuin saunalyhty.


Maananataina oli taas pennukoulun aika. Ensimmäinen kerta, kun oltiin Pokka-veljen kanssa samassa ryhmässä. Voi hyvä taivas, miten oli hyvä idea mennä samalle kurssille :D Almalle jo Miran äänen kuuleminen toiselta puolelta kenttää oli kova pala, ja sisaruksen näkeminen taisi hiukan kummallekin olla häiriötekijänä. Tosiasiassa aivan mahtavaa treeniä! :)  Myöskään melkein hevosen kokoinen Jaska, joka oli kyllä todella symppis <3, ei ollut Almalle ongelma eikä mikään. Painimaan olisi pitänyt päästä! 

Vuorossa oli putkea, lankulla kääntyilyä, kiertämistä, odottamista ja tikapuukävelyä. Lopuksi vielä sisarukset palkittiin yhteisellä painilla. 
Alma ja Pokka ovat kyllä melko erilaisia jo nyt. A on tosi ahne, ja palkkanakin toimii omat nappulat ja ruoka ylipäänsä, kun taas Pokalle leikkiminen on tosi kivaa ja ruoka ei niin maistu. Alman kanssa leikki on edelleen hiukan vaikeeta, mutta kai se sieltä syttyy repimään :) Hienoa, miten noinkin vauvoista jo näkee niin selkeitä eroja, vaikkei ne tietenkään kerro vielä mistään. 

Kun lähdettiin kotiin päin ja nostin Alman autoon, ennen kuin ehtisin itse istua alas, pieni oli jo täydessä unessa. Mahtava tilaisuus siis viettää laatuaikaa isomman A:n kanssa. Nautittiin pitkä peltoilu ilman pentua, ja vähän treenailtiinkiin välissä :) On ne hienoja otuksia <3


Tällä viikolla lähti myös viimeinen koeviikko käyntiin, joka tietysti tarkoittaa hiukan vähempää huomiota koirille. Alma on kuitenkin niin omatoiminen, ettei antanut sen häiritä vaan päätti hiukan auttaa mua..









16 toukokuuta, 2015

Badabimbadabum


Meidän viikko on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Maanantaina aloitettiin Alman kanssa pienellä kaupunkikierroksella. Hirveästi ei ollut ihmisiä liikenteessä, mutta katupesurin menoon päästiin tutustumaan. Myös palkat oli kohdallaan!



Jätsihetken jälkeen pennu pääsi hoitoon Katjan luokse mun iltalukiotuntien ajaksi. Sieltä sitten jatkettiin Aneten pennuaksaan. Tehtiin lisää kiertoja ja putkea. Miten oon saanut ton koiran nyt jo ehdollistettua tekemään töitä vaan vasemmalla puolella? :D Tyyppi on 10viikkoa ja täysin varma asiasta. --> treenilistalle. Noo ehkä peli ei ihan vielä ole kokonaan menetetty :P
Sain myös muistutuksen siitä, miten tärkeetä kelpie tosiaan on opettaa tulemaan käteen. Vaikka sen olevinaan tietää, niin tosi hyvä että joku muistuttelee ja lykkii eteenpäin!
Nyt toimi myös rauhottuminen jo aika kivasti! Aivan mahtavaa :)
Noo, miten käyttää pennun väsymystä hyödyksi paremmin kuin rauhottumistreeninä? Kiidettiin siis pennuaksan jälkeen vielä toiselle hallille, ja otettiin ihan iisisti. Toisella kentällä pyöri agilitytreenit, joten oli ehdottomasti helpompaa koiran kanssa, joka ei siitä tajua vielä mitään! 


Tiistaina oli sitten taas mun koulutusten aika. -Viimeinen kerta NY:n alla! Nyt pitäisi laittaa se toiminimi pystyyn- Kummatkin koiruudet pääsi mukaan. Ennen kurssilaisia, Aapeli pääsi testaamaan hiukan rataa, ja sitten saivat vielä yhdessä riehua ja väsyttää itsensä odottelu kuntoon. Illan päätteeksi saatiin vielä kavereita hallille, kun Tiina tuli kahden puolivuotiaan parsonin kanssa. Aapokin pääsi vielä aksaamaan Tiinan kanssa. Ai että sillä on kivasti vauhtia nyt! :)
Pennut tietysti pääsi vielä riehumaan, ja riehuivatkin ihan kunnolla! Kaikki videointi yritykset kuitenkin osuivat tylsiin kohtiin, joten siitä ei mitään julkaisukelpoista. Päivän jälkeen kaverit olivat aika poikki, ja uni tuli varsin nopeesti kummallekin.

Kylkikyljessä <3
Vielä keskiviikkokin vietittiin rentoutuen ja rauhoittuen; Aapolla oli hieronta, ja totta kai Alma pääsi mukaan, opettelemaan olemaan. Hän sulatti Minna-hierojan sydämen ja sai paljon kehuja reippautensa ja rauhallisuutensa takia. Muutaman minuutin pikkuA jaksoi häkissä vinkua, mutta sitten rauhottui ja nukkui sikeesti koko session ajan. 
Aapollakin on selkeesti tullut joku isoveli-moodi päälle. Vaikka aina hieronta menee aika rauhallisesti, mutta ikinä ikinä ikinä ei noin chilliä foxteria ole meillä päin näkynyt! Kun käytiin matolle, niin siitä ei noustu ei kertaakaan. A myös aina ilmoittaa, jos on joku kipeä kohta. Ei pahasti, mutta nostaa päätään yms. Nyt Minna ehti jo sanoa, että on ollut jo muutama jumi kohta, mutta koira ei näytä mitään merkkejä. Selkeesti ajatuksena, että pennulle ei voi näyttää että tää sattuu! :D ihana <3

Rakas ärripurri sai lahjansa jo vappuna, ja nyt hän ehkä jo hiukan tykkääkin siitä! -salaa- 
Synttäripäivän sankari sai viettää äitin tykönä hemmottellen ja metsäillen. Alma joutui suureen maailmaan, Helsinkiin asti, katsomaan pennukavereitaan. Mentiin pennuaikaäiti Miran kyydissä, ja Almis hyppi riemusta heti autossa, kun näki tuttuja! 
Käytiin ensin Vuokkosilla ihmettelemässä aksakisojen hulinaa. Tuo pennu on kyllä niin reipas! Siellä sitten tavattiin jo Pokka-veli, ja vähän riehuttiin myös Cinta-äidin kanssa. Paikalla oli myös Dog&Catin myyntipiste, josta Almis sai ensimmäiset ikiomat treenilelunsa! Sinne sitten saapui myös kasvattaja Maija ottamaan hiukan kuvia pennuista ja kopeloimaan pikkuiset läpi. Käsittelyvaiheessa Alma kyllä antoi taas mielipiteensä kuulua, voi hyvä luoja :D Hyvä se on että asennetta löytyy! :)
Tosiaan pentueesta oli 5/6 pentua paikalla, ja jo tässä vaiheessa kaikki olivat niiin oman näköisiään ja oloisiaan :)

Pokka, Tove, Syke, Kajo, Alma

 © Maija

Riehukuvat  ©Mira



siellä menee lentokoneita!

Tänään lauantaita oltiin taas pienen kanssa ihmettelemässä ihmishälinää Valurimarkkinoilla. Sopivan pienisuuri tapahtuma ensimmäiseksi kokemukseksi. Toistan taas itseäni, mutta on se niin reipas! Ennen kaikkea lapsia kävi paljon silittelemässä, ja selvästi A on jo rennompi vähän äkkinäisempienkin liikkeiden suhteen. Yhdestä kojusta löytyi myös tuttu keltainen kauhu, joka tällä kertaa osasi ottaa vähän iisimmin kuin viimeksi!

<3
Iltapäivän aktiviteettina oli vielä koko lauman yhteinen metsäily. On tuo hurja eläin, ei mitään väsymisen merkkejä näytä ei missään vaiheessa! Vielä on hiukan tottumista siinä, että kyseessä on kelpie. Pakko välillä laittaa peli poikki kun ei tuo itse sitä tajua.







pedot on irti!

nauran sulle! 


moi, tipuin ojaan, en tajunnu että sen yli kannattaa hypätä..





10,5 vko



ylpee isoveli <3

Ja lopuksi...















Pahimmankin päivän pelastaa..















pieni ääliö! <3





















10 toukokuuta, 2015

Laiskaa sunnuntaita

Laiska viikonloppu taittaa itsensä kohta loppuun. Eilinen päivä meni debytoidessa epistuomari ura. Hui kun oli jännää! Loppupeleissä tuomarointi oli kuitenkin aika kivaa. Ratojen suunnittelua se varmasti kehittää, sillä jo nyt, kolmen kisaradan suunnittelun ja toteutuksen jälkeen tuli paljon juttuja, mitä osaan seuraavalla kerralla ottaa huomioon. Oli myös kiva katsoa, miten erilaisia ratkaisuja eri ohjaajat valitsivat eri kohtiin. Ja totta kai parasta oli nähdä omien koulutettavien suoritukset ja onnistumiset! :)

No, mitäs koiruudet tekivät sen aikaa? Alma tietysti pääsi harjoittelemaan häkkielämää. Oon kyllä tyytyväinen, koska Alma on (kopkop) pysynyt tosi hyvin kevyt häkissä! Hän pääsi myös tutustumaan uudestaan Idaan, joka tällä kertaa ei ollut niin pelottava kuin viimeksi :D Toistan ehkä itseäni, mutta tuo eläin on jo tämän viikon aikana saanut niiiin paljon lisää avoimuutta ja rohkeutta tutustua tähän maailmaan ja sen kummallisuuksiin. 

Aapo sai puolestaan viettää laatuaikaa itsensä kanssa, ilman pientä ruskeaa ärsykettä pyörimässä ympärillä.  Illalla pääsi sitten hiukan riehuttamaan siskoa, ja hömppäämään muutamat esteet. Hän oli oikein tyytyväinen kohtaloonsa.

Tänään sitten ei oikeastaan olla tehty Y-H-T-Ä-Ä-N M-I-T-Ä-Ä-N. Pieni rauhottumishetki pidettiin ja badamm! Nyt nämä jo pystyy nukkumaan lähes kylki kyljessä :)

isoveli valvoo

Sitten pitkästä aikaa myös kamera pääsi vähän ulkoilemaan. On se kaunis <3